Arkistot

Tosiaan, tuossa aiemmin huutelin siirtymisestä yksiin päiväuniin. Ja tosiaan, niihin ei olla nyt siirtymässä, vaan pyritään vielä pysymään ja pitämään tämä kahden päiväunen taktiikka. Pyrin pitämään nyt melko tarkkaa kirjaa meidän päivistä, jolloin pystyn ehkä joskus hieman ennustamaan, koska olisi se otollisin aika laittaa pienoinen päiväunille. Jotain tässä on kuitenkin tapahtunut, sillä aivan yhtäkkiä on pienelle miehelle alkanut maistua ruoka. Aina on hänelle kelvannut puurot ja hedelmäsoseet, mutta lounaan ja päivällisen suhteen on ollut ajoittain enemmänkin haasteita. Etenkin lounaan.

Keinutaan, keinutaan.. Eteen ja taa-a, en haluu lopettaa-aa..

Mutta nyt olemme saavuttaneet aika tarkan ruokarytmin päivään ja jos siitä yhtään poiketaan, on vastauksena kiukku. Aivan äärimmäinen NÄLKÄKIUKKU. Ja kaikkihan sen tietää, sehän on kiukuista pahin! (Ainakin voin itse näin myöntää omalla kohdallani…)

Näin meidän päivä tänään eteni syömisten ja nukkumisten suhteen:
klo 8 herätys (aivan poikkeuksellista, yleensä se tapahtuu klo 6-7 välillä!) ja imetyshetki
klo 9 aamupuuro
klo 10.15 – 10.55 päiväunet nro 1

klo 11.20 lounas
klo 14 välipala (ennen tätä imetysyritys ja yritykseksi jäi, sillä pieni herra mieluummin nykyään puree kuin syö..)
klo 15-15.30 päiväunet nro 2
klo 16 päivällinen (ennen päivällistä imetysyritys – ei tullut mitään)
klo 18.10 iltapuuro + iltamaito pullosta klo 18.35
klo 18.45 iltasatu ja sänkyyn jäi tyytyväisenä pötköttämään, ilman vasta kitinää 🙂

Heh, tosiaan nyt kun tuo kiinteiden syöminen on varsin onnistunut, on haasteena imetys. Siitäpä ensi kerralla enemmän.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Next Post

Kiireisen perheenäidin tomaattikeitto

la helmi 8 , 2020
Pienen vauvan (erityisesti huonosti päiväunia nukkuvan) äitinä tiedän sen liiankin hyvin, että välillä ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa kokata mitään yhtään aikaavievää ruokaa. Itse en […]